luukki

Murtaako koulu?

2008-01-30T06:24:26Z

Huomenta. Kello on kahtakymmentä vaille kahdeksan, heräsin jo. Edessä on pitkä leikkauspäivä Jussi Aution kolmeminuuttisen parissa, mutta aamusta tunnin verran ensin lopputyöleffani käsikirjoituksen pintapuolista läpikäyntiä opettajan ja muiden oppilaiden kanssa. Leffan käsiksen palasia, ideoita ja tunnelmaa on ollut mielessäni jo syksystä 2005 ja syys-lokakuusta lähtien olen kirjoittanut käsikirjoitusta puhtaaksi. Versio 5 valmistui viime yönä, ja nyt pelottaa. Vähän juuri siksi, että varsinkin viimeisessä versiossa olen kirjoittanut käsikirjoitusta puhtaaksi.

Minulla on olemassa poikkeuksellisen selkeästi kirjoitettu synopsis, jonka viimeisessä kappaleessa muutamaan lauseeseen on sisällytetty yllättävän kattavasti ajatuksiani siitä, mikä elokuvassa on minusta mielenkiintoista ja merkityksellistä. Eilen synopsiksen lisäksi myös käsikirjoitus luettiin tunnilla ensimmäisen kerran oppilaiden ja opettajan kesken, ja ensimmäinen asia jonka opettaja kirjoitti taululle ja ympyröi moneen kertaan, oli tietenkin "Päälause". Mikähän helvetti siinä on, kun mikään ei riitä!

No, mitä tapahtui viime yönä? Minähän sain aikaiseksi päälauseen! Sekin on jotenkin yllättävän hyvä. Samassa ajattelin että kirjoitanpa tästä vielä ohjaajan sanan heittämällä ja aloin miettiä seuraavaa kysymystä, jonka opettaja oli esittänyt - mikähän on elokuvan tyylilaji? Ajattelin että Googlesta löytyy varmaan joku kätevä lista, josta voin poimia sellaisen joka kuulostaa hyvältä, kun ei se ole draama mutta ei melodraamakaan, tai ehkä, mutta realistisia pointtejakin tulee, toisaalta välillä käydään farssissa asti. Haku "elokuvan tyylilajit" palautti kolmannessa osumassa Digivideon forum-linkin ketjuun "Mistä elokuvat kertovat?" Siinä ohjaaja-käsikirjoittaja Ismo Kiesiläinen avaa keskustelun kritisoimalla käsikirjoittaja Katri Mannisen blogimerkintää, jossa Manninen ihmettelee pelkoa, joka joillain tuntuu olevan sitä ajatusta kohtaan, että tarinan työstämisen prosessi olisi tietoinen: "En ihan ymmärrä, miksi kukaan pelkää tiedostaa ja sanoa ääneen, mitä haluaa tarinallaan sanoa."

Ismo kirjoittaa ketjussa näin:

"Elokuvalla, kuten muullakin taiteella, on minusta etuoikeutettu mahdollisuus ymmärtää tuntematonta. Se jäsentää tekijänsä maailmaa ja tarjoaa saman mahdollisuuden katsojalle. Siksi minusta on järjetöntä yrittää kätkeä suuritöisen elokuvan muotoon jotain arkista ja ikiaikaista latteutta, kun saman voisi tehdä tupakka-askin kylkeen kirjoitetulla aforismilla.

Jos taiteilija tietäisi mitä haluaa sanoa, miksi hän ei sitten sano sitä? Ehkä siksi, että hän ei todellakaan tiedä. Mutta kokemuksensa hän voi yrittää jakaa."

ja näin:

"Jos tyydytään vain valmiiksi ääneen lausuttuihin väitteisiin maailmasta, jäädään myös niihin. Silloin elokuva on yhteiskunnalle sama kuin valokuva-albumi on yksilölle: konventionaalista pönötystä. Hyvä elokuva on minusta kokonaan uusi väite maailmasta. Mutta kirjallinen se ei ole, siksi se on puettu elokuvaksi eikä sloganiksi."

Nyt kun huomaan löytäväni itseni siitä sudenkuopasta, että osaan kirjoittaa elokuvani päälauseen muotoon "Jos haluat x vaikka olet y, sinun pitää z", niin minua pelottaa. Olenko muuttanut suunnitteluprosessin yhtäkkiä tietoisen kirjalliseksi ja päästänyt sen totuudesta irti? Siitä, joka ei ole muutettavissa sanoiksi? Turpoavatko taalat pian taskuista? Onko elokuvani johtotähti tupakka-askin kylkeen kirjattu aforismi?

En halua sanoa, että on väärin lähteä tekemään leffaa aforismin pohjalta, edes tämän tietoisuuspelkoisen ajattelun mukaan. Ja sen ei tarvitsisi olla pelkoa, jos ei olisi pakotetta sanoman kirjalliseen julkilausumaan. Hieno elokuvallinen idea saattaa hyvinkin ponnistaa aforismista ja päätyä jonnekin paljon syvemmälle. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, sillä tilanne on päinvastoin. Pienestä ei mennä suureen, vaan suuri yritetään pakottaa pieneen. Siinä vaiheessa, kun elokuva on useita hienoja ajatuksia, joita voi ehkä kuvailla paremmin väreillä ja valoilla, äänillä ja sävelillä, päälauseen pusertaminen tuntuu ihan väärältä lähestymistavalta. Opettajamme taitaa kuitenkin lyödä lisää cowbellia Mannisen orkesterissa.

No, koulussa näitä asioita on opetettava tietysti myös siksi, että niissä Oikeissa Elokuvatuotannoissa hommat toimivat paperilla ja tukipäätökset tehdään juuri päälauseiden, synopsisten ja käsikirjoitusten perusteella. Turha sinne on lähteä taiteilemaan, jos voita haluaa leivän päälle. Optimaalinen tuotantohan toimii kuin Chaplinin Nykyajan mutterinkääntäjä.

Eli... murtaako koulu?

DL

2007-11-05T12:30:21Z

In less than five hours, I am going to see David Lynch with my own eyes.

In heaven, everything is fine... :)

Trailerikilpailu

2007-10-31T17:36:11Z

Snapper Filmsin ja Juha Wuolijoen marraskuun puolivälissä ensi-iltansa saava elokuva Joulutarina on julkistanut Kaistan kanssa trailerikilpailun, jossa osallistuja saa käyttöönsä viisiminuuttisen pätkän elokuvan materiaaleja, kolme musiikkipohjaa ja neljä spiikkisamplea.

Kuulin koko hommasta eilen ja kun viime saksimisesta oli jo vierähtänyt hyvä tovi, niin piti kaivaa moiset vermeet pöytälaatikosta ja ryhtyä hommiin. Katsoin muita, YouTubesta jo löytyneitä traikkuja ja sain pakkomielteen käyttää paitsi kuvamateriaalista löytymättömiä tekstiplansseja, myös kahta eri musiikkipohjaa yhdessä. Oli vähän hommaa jotta löysin sopivan kohdan, josta voi vaihtaa lennosta biisin toiseen.

Tulos on tässä:

Myöhemmin illalla seurannee uusi päivitys, joka on perinteiseen malliin tekstipainotteisempi.

nyt eikä viidestoista päivä

2007-02-15T04:47:06Z

Heijp.

Kaikki jotka järkyttyivät suuresti kun eivät saaneet minulta paljon sydämiä ja kirjeitä 14.pvä, voivat nyt lohduttautua sillä, etten omasta aloitteestani muistanut *ketään* (kohteliaisuuden nimissä kuittasin pari), koska en pidä ko. päivää yhtään minään! En välitä yhteiskunnasta, jossa kolmassadaskuudeskymmenesviidesosa ajasta käytetään ystävien muistamiseen. Minulle jokainen päivä on ystävänpäivä. Parempi idea olisi, että yksi päivä varattaisiin itselle, niin että voisi viettää "hyväksytysti" koko päivän yksin kotona neljän seinän sisällä. No, itse asiassa törmäsin kämppikseen tuossa olohuoneessa kerran mutta muuten teinkin niin. :)

(Ja toisaalta, kuka siihen hyväksyntää tarvitsee?)

Musavideo on valmis, perjantaina Hela tulee katsomaan lopputuloksen ja hakemaan nauhat. Olen jättäytynyt loppusäädöistä sivuun, koska huomasin vain hidastavani Juhaa, joka halusi tehdä After Effectsillä kaiken lopputyön. Vuoden vikassa periodissa on luvassa liikkuvan kuvan efektoinnin kurssi, I'll be a horse's ass jos siellä ei Afteria käsitellä. Opinpahan sitten.

Perjantaille olisi luvassa myös eka miitti kaikkien lasten kanssa tv-sarjan tiimoilta (viime perjantaina pidettiin kahdelle, muista toisella oli migreeni ja toisella ulkomaanreissu). Tämän lisäksi käsiksen step outline pitäisi palauttaa perjantaiksi (alunperin piti jo keskiviikoksi, mutta Teppo Nuutinen, vieraileva opettaja joka opettaa myös TaiKissa samaan aikaan, antoi lisäaikaa). Tämän ohella viikonloppu olisi tarkoitus viettää Helsingissä, ensimmäistä kertaa sinne siis sen jälkeen kun sieltä 7.1. lähdin! Now that's more than a month. I seem to like it here in TamBere.

Olen parit viimeiset yöt viettänyt House M.D. -sarjan parissa ja se on vallan mainio! Hienosti käsikirjoitettu, hahmot olivat aluksi osittain puisevia, mutta pidemmän päälle onkin tullut ilmi, että ne ovat amerikkalaiseksi sarjaksi melko hienovaraisesti rakennettuja ja kehityskaaret tulevat ilmi vasta pidemmän ajan jälkeen. Toivottavasti nousujohteinen suunta jatkuu. Olen katsonut nyt ensimmäisen kauden 14 jaksoa ja jaksot 9 ja 14 ovat nousseet muiden yläpuolille ehdottomina suosikkeina. Tähän mennessä näkemäni perusteella voin suositella sarjaa itse kullekin. Lääketieteen terminologia ja sitä kautta tietyt osat juonellisista aspekteista aukeavat todennäköisesti paremmin tv:stä suomitekstien kera seuraamalla. Kävin äsken Wikipediasta selailemassa vähän tiettyjen tautien nimien suomennoksia ja niiden selityksiä, avasivat heti enemmän juttujen taustoja.

Sarjan tunnusmelodia on instrumentaalilyhennelmä Massive Attackin kappaleesta "Teardrop" ja koska 1 + 1 voi olla myös 2, kuuntelen ko. bändiä nyt.

Kello tulee 7, kävin katsomassa postilokerosta, olisiko joku "ystävä" muistanut minua kortilla. Ei sentään. Hyvähyvä. Vaikka ei minulla mitään postikortteja vastaan ole, ystävistä puhumattakaan. Haitanneeko siis jos tuona päivänä tulevat. Tuota päivää vastaan minulla vaan, sinänsä. Se tekopyhyyttä edustaapi. Ja Postin työntekijöille stressiä ja painavampaa laukkua kannettavaksi.

Gawd.

2007-01-12T02:47:32Z

On muka taas niin kiirusta niin kiirusta, ettei tänne ole ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt kello on huimaavasti 4:40 ja joululoman aikainen yhteiskunnallekin sopiva 00-08 -unirytmini on saanut väistyä viime syksystä tutun 04-12 -rytmin tieltä. Ainoa vaan että parin viime yön aikana unta on tullut vain muutamia tunteja ja huomennakin pitäisi olla koulussa jo klo 11, eli tämä on... huonompi homma.

Kävin tänään katsomassa Babelin. Se oli hyvä, vahva elokuva. Elokuvateatterielokuva. Visuaalisesti antoisin osuus eli klubikohtaus ei toimi kuin valkokankaalta, luulisin.

Väsyttää jo sen verran, että jätän varsinaiset merkinnät tuleville päiville. Tällä hetkellä koostan Näin käytiin Pimeää vasten -dokumenttia elokuvan dvd:tä varten (ekstraa on luvassa muutenkin paljon, poistettu kohtaus ja pienempiä koosteita). Lisäksi odottelen sweetin paluuta.

Alan todnäk vastaisuudessa kirjoitella toisinaan hieman henkilökohtaisempia entryjä, niin kuin vuosikatsauskin jo tältä erää on, eli ne laitan friends onlyksi. Nyi hihasta jos haluat lueskella etkä vielä voi.

P.S. Soivan biisin koko nimike on: Earth, Wind & Fire / Fatboy Slim - September / The Joker (Shinichi Osawa remix). Tämä on kappale joka soi hieman muokattuna juurikin tuossa mainitussa klubikohtauksessa.

maneereiltaan mukavin

2006-12-18T11:57:06Z

Jos minun pitää valita suomalaisista näyttelijöistä paras sellaisten joukosta, jotka käyttävät näyttelemisessään maneereja roolissa kuin roolissa, niin kyllä Esko Nikkari on aika ehdoton. Edes osallisuus Aki Kaurismäen elokuvissa ei tee tähän sääntöön poikkeusta, vaan maneerit hioutuvat tähänkin tarkoitukseen aivan mainiosti. Ja mikä maan päällä voi olla asia, joka yhdistää Koivusalon ja Kaurismäen elokuvia? Niinpä.

Tämä 68-vuotias näyttelijä kuoli sunnuntaina Seinäjoen keskussairaalassa. Taiteilijan arvostus nousee aina kuoleman myötä, kannan näin oman korteni kekoon. Kiitos ja hyvää matkaa!

ei mitään

2006-12-18T01:30:01Z

Ostin kameran ja olen aika ihastunut siihen. :)

Viikonloppuna en saanut aikaiseksi yhtään mitään! Perjantai-iltana ja lauantaina päivällä kävin ulkona ottamassa kuvia, muuten olin kotosalla! Nyt kello on puoli neljä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, huomenna on elokuvahistorian tentti jonka skippaan ja deadline neljälle oppimispäiväkirjalle joiden kirjoittamiseen olin varannut viikonlopun mutta yhtäkään en ole edes aloittanut. Liian hapokasta.

Pelasin vähän änäriä, poltin pakastepizzan kun se unohtui uuniin ja... jotain, ei hirveästi mitään. Nyt kirjoitan Heikki Helan musavideoon laajennetun synopsiksen joka pitää jakaa muille huomenna palaverissa. Sen jälkeen käyn nukkumaan, jos uni tulee. Niin ja, olen yskinyt nyt kuukauden putkeen, huomiselle olen varannut siis myös lääkäriajan. Ajattelin että voisi lähteä pois jo. Kauniita uneja.

wring my faithful heart

2006-12-13T04:26:21Z

if you ever go, darlin' i'll be oh, so lonely
i'll be sad and blue, crying over you, dear only

i would beg and steal
just to feel
your heart
beating close to mine

Lähti Elvis soimaan playlistilta ja tuli mieleen vaan että Wild at Heart on todellakin. Hieno leffa. Olen yskinyt kolmisen viikkoa, voisi loppua vähitellen. Taidan piakkoin hakeutua lekurin vastaanotolle äiteen kehoitusten mukaisesti, jos muu ei auta.

On ollut aika haipakkaa viime päivät! Lauantaina tavattiin rento artisti jolle musavideo puuhaillaan ja illalla oli Essin tuparit. Monissa tupareissa en ole elämäni aikana ollut, mutta silti ei pidä jättää huomiotta (vertailukohtien puutteen vuoksi) sitä, kun nyt totean, että olivat ehdottomasti parhaat tuparit joissa olen ikinä ollut! Ylipäätään ryhmäpitoisista illanvietoista varmaan ainakin johonkin all-time top10:iin. Että tosi kivaa kyllä oli! Lämmin ilmapiiri ja mukavia ihmisiä. You just close your eyes and... dream.

Sunnuntaina... en tehnyt... mitään? Ei ole mitään muistikuvia tähän hätään. Lähinnä jätin tekemättä ja peruutin asioita.

Maanantaiaamuna aikaisin lähdin keskustaan niin että olin Keskustorilla 7:30. 04leikkauksen Jussi nappasi sieltä kyytiin ja jatkoimme Amurin lukioon tekemään videohaastatteluja koululaista tv-sarjapilottia varten. Etsimme sekä aiheita että suoritamme alustavaa castingia, jos sopivanoloinen tapaus sattuu kohdalle. Olin ehtinyt nukkua vain pari tuntia mutta jaksoin koulussa hyvin. Siellä sain päähäni sellaisen idean, että haenpahan sivutoimiseksi kouluavustajaksi!

Aikani rehtorin kansliassa odoteltuani (ei ollut iso kiho paikalla sillä hetkellä) totesin, että lähellä kotia on myös pari koulua ja olisi paljon helpompaa tehdä lyhyellä varoitusajalla keikkahommia näihin, tarttisi keskustaan aina juosta. Niinpä lähdin lampsimaan ja jatkoin suoraa päätä ala-asteelle. Matkalla tekstailin Paulan kanssa ja tyttöpä kertoi, että haen tietenkin opettajan sijaisen paikkaa, koska kouluavustajan tehtävä on pitkäkestoinen ja kokopäiväinen.

Kämpän läheisen ala-asteen opettajat olivat tosi mukavia - yksi sanoi "tervetuloa vaan, mä voin lähteä kotiin vaikka heti", mutta rehtori oli poissa sieltäkin, sairaslomalla. Jätin yhteystietoni ja pienen saatelappusen. Palasin koululle, jossa pidimme pienimuotoisen Pelimies-palaverin työryhmän kesken. Juha on vähän huolissaan siitä, tuleeko ryhmästä liian kaveriporukka, riittääkö osaaminen. Mutta oleellisimmat pääjehut on osaavia heppuja, joten minä ainakin luotan siihen että homma toimii.

Tiistai alkoi puolestaan Etelä-Hervannan ala-asteella, koska asun matkan varrella niin sain kyydin suoraan kotoa. Ja huh, mikä valmistautuminen siellä! Tyhjä luokkatila oli varattu pelkästään meille, viiden minuutin tarkkuudella oppilaat laitettu tulemaan luokittain haastatteluun ja kaiken lisäksi meille tarjottiin ilmaiseksi ruokaa! Jotkut oppilaat valittivat kyselyissä legendaarisesti kouluruoasta, mutta ruokana oli keitettyjä perunoita ja lohta, ja tosi hyvää vielä! Voisivat oppilaat tulla meidän koulun Juvenekseen maistelemaan niin saattaisi valitus jäädä. :) Tuosta aiheesta ei siis voi juttua tehdä!

Olin saanut nukutuksi kaksi tuntia yöllä, unirytmini on ihan tappoa koulupäivien aikataulujen suhteen. Ehkä tuo sijaisuushomma pakottaa minua vähän muuttamaan tapojani. Ehkä. Saimme Hervannan koulussa haastateltavat sopivasti purkkiin klo 12:30 jonka jälkeen suuntasimme TTVO:lle jossa alkoi valmistuvan leikkaajan opinnäytetyön arviointitilaisuus. Ja mitä ihmettä, epäkohdat joita arvioiva henkilö (jonka korrektia nimikettä en muista) Kimmo Kohtamäki (Saippuaprinssi, Juoksuhaudantie, Nousukausi jne.) raportista löysi, olivat niin fataaleja että kyllä hämmennyin kun lopuksi oli valmis suosittelemaan lopputyötä hyväksyttäväksi (joka tarkoitti että that's it ja homma on purkissa). No, pitää toivoa ettei arvosana ole mikään korkein mahdollinen. Ensimmäiseltä sivulta löytyi kuusi kirjoitusvirhettä, juttu meni ohi aiheen ja asioita oli käsitelty tosi pintapuolisesti. Aihe sinänsä oli tosi kiinnostava, "dokumentaarisen tyylin" hyödyt elokuvassa, esimerkkielokuvana Romka 97, viime keväänä Venäjällä kuvattu lyhäri joka improvisoitiin sekä ohjauksellisesti että kuvauksellisesti (joskin kuulemma tapahtumat ja jopa repliikit olivat yksi yhteen plarista. Go, improvising!) Tilaisuus oli sinänsä hyvä, esille nousi esimerkiksi kahden kameran käyttämisen hyöty/haittasuhde, jonka pohdiskelu oli jätetty lopputyöstä kokonaan pois (vaikka ymmärtääkseni sitä oli käytetty osittain esimerkkielokuvankin kuvauksissa). Nojuu.

Kello on 6:30, kahdeksan ja puolen tunnin päästä on ruotsin tentti, en ole vielä lukenut yhtään. Ajattelin että nukkuisin kuusi tuntia ja sitten heräisin lukemaan. Toivottavasti saan nyt unta. Tähän asti olen valvonut tosiaan lähinnä unta odottaen, mutta kun ei. Ei olisi varmaan pitänyt nukkua kolmea tuntia klo 16-19!

by foot it's a slow climb

2006-12-09T02:32:48Z

Tunnelmointia. Olen kirjoittanut uuden elokuvan käsikirjoitusta. Pudotin samalla aiemman lyhytelokuvaideani pois. Tämä uusi on äärimmäisen henkilökohtainen ja vahva aiheeltaan ja teemaltaan ja puhtainta minua. Tassu kommentoi Pimeää vastenista ettei siinä näy minun kädenjälkeni. No, voin taata että tässä näkyy, niin että huh. Jos elokuva onnistuu, sitä tulee aivan tajuttoman hyvä. Jos se epäonnistuu, se floppaa täysin. Otan ison riskin tekemällä tämän. Mutta riskejä pitää ottaa, laittaa itsensä peliin, hypätä. Koska sitä elämä on. Hyvä elämä.

Vaikka tekemistä on ihan pirusti, projekteja ja koulujuttuja, raportteja ja luentopäiväkirjoja, kaikkea mahdollista, olen suunnilleen 70-prosenttisesti keskittynyt tuohon uuteen elokuvaan, siitä huolimatta että sen virallinen eteenpäin vieminen alkaa vasta keväällä ja kuvaukset on kaiketi edessä loppukesästä 2007. Mutta olen jo ottanut yhteyttä haluamaani naisnäyttelijään ja erääseen kuvaajaan ja yhteen tuottajaan jutun tiimoilta. Se on vaan niin lähellä minua, tärkeä asia.

Muista uusista projekteista sen verran, että suunnittelen idean isän, vanhempikurssilaisen leikkaajan kanssa lapsille suunnatun tv-sarjan pilottia ja sain vastuulleni musiikkivideon toteuttamisen Heikki Helan uudelle biisille. Yhdessä Kuoppalan Juhan, meidänlinjalaisen leikkaajan kanssa järjestetään koko musavideon tuotanto ja toteutus. Huomenna meillä on treffit Helan kanssa, jutellaan vähän ja saadaan cd:llä biisi kuultavaksi.

Gah. Koulujuttujen ohella on yhä Pimeää vastenin making of ja dvd tekemättä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ne piti tulla jouluksi. No, eivät ole tulossa! Ja kun keväälle on pirusti hommaa, niin voivoi, taitaa mennä joululoma siinä sitten.

Huomenna lauantaina pitäisi musavideomiitin lisäksi: 1) tavata hemapa, ollaan jo ihan liian pitkään vietetty keskinäistä hiljaiseloa, vaikka se on TTVO:n ehdottomasti parhaita tyyppejä. Ja sitten 2) mennä Essin tupareihin. Kuuden TTVO:laisen asuttama, kimpassa vuokrattu iso huoneisto, ykkösiä ja kakkosia. Siellä on lääniä, mutta kaikki kutsuu jotain 10 tyyppiä niin varmaan ahdasta tulee. Käytännössä jonkunmoiset TTVO-bileet ne siis tulee olemaan, kun porukka on tuota. No. Enpä ole tänä vuonna yksissäkään sellaisissa käynyt, paitsi yksissä leikkaajien pippaloissa, joten ehkä nyt osanotto on perusteltua.

Nyt unta, jos vaikka saisin. Unta? Unessa? Vai Unisena? Mmm.

"Unisena" by Jääportit on toinen biisi jota olen kuunnellut tämän seuraavan oman lyhytelokuvani käsikirjoitusta tehdessä. Ensisijainen on tämä "nyt soiva", joka lukee merkinnän yläpuolella.

pisteitä, pisteitä

2006-12-05T03:27:22Z

Hmm, taidan usein tehdä niin että kirjoitan jutuista jotka on tulossa mutta en sitten kerrokaan, miten niissä lopulta kävi. Pimeää vastenin ensi-illasta unohdin kirjoittaa, ja nooh, nyt tuosta ruotsin . Pääsin läpi, jee. Itse asiassa olin keskustelun jaetulla ykkössijalla neljähenkisestä ryhmästä. Whoa, daddy. Vielä kun kirjallisen hoitaisi jotenkin kotiin niin all righty then, ainoa jäljelläoleva PAKOLLINEN juttu koulussa olisi lopputyö. :) Tietty niitä pisteitä pitää olla sitten se 240 kasassa myös.

Tein tänään myös vuoden takaisin pikkuprojektin projektiraportin ja laitoin sen eteenpäin, siitä tulee 1,5op. Vielä on kuitenkin Pimeää vasten -loppuraportti vaiheessa. Aion pyytää siitä 10op, joka on huima määrä projektista, en tiedä onko sellaista ylipäätään mahdollista saada. Mutta jos työpanosta katsoo, niin 100op olisi paikallaan. Aion perustella suuren määrän sillä, että siihen käytetty aika on vienyt mahdollisuuden osallistua moneen muuhun projektiin ja olen tehnyt tosiaan hommia aika kattavasti: elokuvan käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus, mukana niin äänen jälkitöissä kuin värimäärittelyssäkin, elokuvan kotisivut ja sen sisältö kokonaisuudessaan, yli puolituntinen making of -dokkari (sen leikkausta en ole vielä aloittanut, pitäisi tässä kuussa saada valmiiksi) ja vielä lopputuotteena DVD koko roskasta (sama juttu, pitäisi alkaa väsäillä, mutta dokkari ensin).

Että jos perusteet ei ole hyvät niin voihan perkele. Enemmän minä olen tämän projektin yhteydessä olen oppinut kuin kaikissa muissa TTVO:n kursseissa yhteensä tähän mennessä. ;)

Loppuun vinha kysymys, kertokaahan ihmiset, kuka ikinä tielle sattuukaan, mielipiteenne pedofiliasta! Eli mitä mieltä olette pedofilisista fantasioista suhteutettuna muihin seksuaalisiin fantasioihin? Nyt ei puhuta siis teoista, vaan ajatuksista ja unelmista. Write away!

gaah

2006-11-29T04:05:03Z

Olen nyt 23 vuotta ja kolme kuukautta viihtynyt tässä maallisessa tomumajassa.

Siis huoh, kello on kuusi aamulla. Milloinkohan pääsen takaisin perinteiseen rytmiini kiinni? Se oli sitä että menin klo 02-03 välillä nukkumaan, jolloin herääminen kahdeksalta jotta ehtisi aamutunneille ysiksi oli vielä kaikin puolin inhimillinen juttu. Mutta nyt, tämä on jo liikaa. Tai minun näkökulmastani, pirun oppilaitos järjestää tunteja keskellä yötä.

No, huomenna koulua on vasta klo 13 eli tässä on vielä se sama 6h aikaa nukkua, mutta silti. Noin jatkon kannalta. Vaikkakin syys"lukukausi" on jo loppusuoralla ja kurssit kääntyvät viimeistelyvaiheeseen, eli kohta on velvollisuuksienkin suhteen mahdollista noudattaa tällaista rytmiä. Toivon silti ettei tätä muutosta tarvitse jättää uudenvuodenlupaukseen asti.

Sain mailia opettajalta poissaoloihin liittyen. Ja poissaolothan ovat johtuneet lähinnä siitä, että olen nukkunut tuntien yli. Näin se menee. Faktatuotannon kurssi ei inspaa yhtään ja harjoitustyöt on tosi tylsiä. Samoin annetut tehtävät! Hrmm. Paitsi Elämän tarkoitus -inserttimme, se oli kiva. Ja siitä tuli hyvä. Pitäisi saada kopio jossain välissä ennen kuin Venla ehtii poistaa sen ulkoiselta kovoltaan. Muilla sitä ei sitten olekaan.

Gaawd. Ykkösjuttu nyt on kuitenkin se, että tänään on se sättänän ruotsin keskustelu. Valmistauduin siihen nyt parin tunnin ajan tänä yönä, kirjoittelin joitain helposti muistettavia liirumlaarumeita ylös, pitää opetella niitä ulkoa ennen itse juttua. Jos se menee hyvin, niin ollaan jo pitkällä. Sitten olisi enää tentti jollain tavalla läpi rähmittävä. Läpipääsy on kaikki mitä odotan, hypin onnesta ihan jopa siitä arvosanasta 1, vaikka tällä hetkellä löytyy vain 4 ja 5 -arvosanoja (joilla ei muuten ole käytännössä mitään väliä).

Dumdamdumdamdumdamdumdam. Kaipaan syliin.

sunnuntain ja maanantain välimaastossa

2006-11-27T02:41:55Z

Hiphei! Sanoi hän ja avasi merkintänsä. Vaikka lyijykynän terä katkesi huutomerkin pisteen painamiseen, ei hätä ollut tämän näköinen, kravatti kiristänyt eikä kultakala hypännyt lattialle itsemurha kiiluvana silmissään. Hän kiristi hieman kylpytakkinsa narun otetta ja huokaisi syvään. Tätä hän ei tehnyt suinkaan huolestuneisuuden myötä. Sen näki kasvoilta, joilla vaivaton, melkein puolihuolimaton hymy viihtyi. Kyse oli pikemminkin havahtumista siihen, että kaikki on hyvin.

En tiedä, mistä tuo tuli, mutta siinä se nyt on. Mulla on ihan hirveästi koulutehtäviä tehtävänä ja keskiviikon ruotsin suullinen ryhmäkeskustelu ahdistaa. Jos siinä ei ole tarpeeksi osallistuva niin kurssista ei pääse läpi. Ryhmässä on lisäkseni kolme tyttöä leikkauslinjalta. Keskustelun aihe arvotaan tilanteessa kolmesta eri vaihtoehdosta:

1) pohjoismaalainen elokuvaohjaaja (tähän meillä on Lars von Trier, Ingmar Bergman, Lukas Moodysson ja minulla Aki Kaurismäki. Mulla on isoin työ, koska Kaurismäestä ei löydy MITÄÄN ruotsiksi, eli kaikki pohja-aineisto jota sitä varten hankin ja "opettelen", pitää kääntää itse)
2) oma työnkuva, pitää selittää leikkaamisesta ruotsiksi. Jokaiselle valittiin oma vastuualue (minulla se on vastaukset kysymykseen "Mitä leikkaajan toimenkuvaan kuuluu, mitä leikkaajalta vaaditaan?"), josta pitää ainakin olla kerrottavaa. Näin varmistellaan sitä että jokainen saa jotain sanotuksi.
3) vapaavalintainen aihe; tämä meillä on leikkaajan ja muun päättävän elimen yhteistyön toimivuus, itsellä vastuualueena ja esimerkkinä homman toimivuus silloin kun on itse sekä leikkaaja että ohjaaja.

Ehkä vaikeinta on lopulta tuo Kaurismäkijuttu, nuo kaksi muuta on helpompia. Mutta en ole vielä tehnyt yhtään työtä asian eteen. Meillä pitäisi huomenna olla miittinki jossa käydään läpi asioita, tosin Niina ehdotti että se siirrettäisiin keskiviikolle "juuri ennen h-hetkeä". Ans kattoo ny.

Mitähän muuta. En ole vieläkään aloittanut Pimeää vasten -making-ofia. Ai niin, ensi-illasta en kirjoittanut tänne vieläkään. Se meni vähän sekavissa tunnelmissa, mutta lopulta varsin mukavasti ja mutkattomasti, sain jälkikäteen positiivista palautetta. Kun saavuin paikalle, pyörin hetken ympäriinsä kunnes menin kyselemään että joko Totoro-näytös (joka oli määrä esittää teatterissa juuri ennen meitä) pian loppuisi, jotta pääsisin tsekkailemaan leffan äänentasoja koneenkäyttäjän kanssa. Ensimmäinen kysymys oli "Mikä ensi-ilta?" Olin viimeksi edellisenä päivänä käynyt varmistamassa asian ja tuotantoassari-Emilia oli soitellut viikon aikana moneen otteeseen. Joku informaatiokatkos siellä oli kuitenkin ollut. No, ei kun soittelemaan koneenkäyttäjää (joka oli lähtenyt väliaikaisesti pois paikalta siksi että Totoro-näytökseen ei ollut tullut yhtään katsojaa) takaisin paikalle. Tämä oli siis tilanne vajaat puoli tuntia ennen kutsuissa ilmoitettua alkamisaikaa. :)

Isä ja äiti saapuivat paikalle Otaniemen Otamediassa painettujen julisteiden kanssa ja pian koneenkäyttäjäkin löysi tiensä perille. Sitä ennen Patse ja Lilia seuralaisineen ehtivät paikalle, iloinen jälleennäkeminen suoritettiin vaivihkaa halien muodossa. Koneenkäyttäjällä oli tullessaan vauhti päällä, mutta juoksin sen perään ja annoin devun, sitten mentiin katsomaan tasoja. Äänentasot saatiin mutkattomasti ja nopeasti kuntoon, mutta en tullut ollenkaan tsekanneeksi kuvaa - tämä paljastui virheeksi myöhemmin.

Ovet avattiin ajallaan, mutta ensi-iltapoppoon määrä oli valitettavan vähäinen! Koko kuva-crew oli ilmoittanut poissaolostaan etukäteen mutta yhtälailla äänestä vastuulliset musikantteja mukaanlukien loistivat poissaolollaan. Eräs harvinaisen mukava tyttönen oli ajoissa paikalla, mutta ryhmän ulkopuolisia muita kutsuttuja ei juuri paikalla näkynyt. Pispalan "Niemisen kämpän julkisivun" kuvauskäyttöömme lainannut asunnon omistaja oli sentään paikalla, se oli mukavaa, samoin muutama leikkauslinjalainen. Essille soitin tilanteessa mutta vastausta ei kuulunut, lavastaja-Venlan kanssa kävimme hupaisan keskustelun.

Venla: "No mitä?"
luuk: "Moi. Missä sä oot?"
Venla: "Humm... kotona?"
luuk: "Sua ei sitten tämä ensi-ilta kiinnostanut?"
Venla: "Mitäää häh. Milloin se on?"
luuk: "Nyt. Ollaan jo 10min ylimääräistä odoteltu."
Venla: "Mitää eeikä! Mä luulin että se on joskus viideltä. Hei mä haluun, mulla menee viistoista minuuttia."

Eihän siinä ollut enää varaa jäädä odottelemaan, kun sali oli varattu tunniksi, siitäkin oli vartti jo käytetty ja leffan (22min) lisäksi oli tarkoitus katsoa fiilistelypätkä (6min) ja puhua vähän jatkosta. Ja mitä siihen nyt kuuluu. Leffa pistettiin pyörimään. Ja vaikka kaikki muuten olikin mainiosti, niin voi äly miten rumaa kuvaa. Tosi tunkkaista ja tummaa. Videotykin asetukset olivat ilmeisesti ihan kuusessa. Olen käynyt koululla videotykiltä katsomassa ja tykkään tosi paljon näkemästäni, eli ne Niagaran asetukset oli ihan päin helvettiä kun niitä ei mitenkään oltu säädetty. Siinä hötäkässä keskityin vaan kuuntelemaan sopivan äänentason leffalle.

Siirryimme teatterista viereiseen ravintola Fall'siin, mutta mitä, yhtäkkiä koko ensi-iltayleisö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kepanen ainoana oli jäänyt näyttelijöiden ja tuottajien lisäksi paikalle. NOW THAT WAS WEAK. Yhteensä 11 ihmistä. Tosi kurjaa. Vanhemmat tarjosivat kuohuviinit (minulle oli alkoholitonta siideriä) jäljellejääneelle poppoolle. Samalla isukki esitteli minulle UNICA 2006 ja Nordic 2006 -tapahtumien palkinnot, jotka olin saanut. Eilen kun Paula oli täällä yötä, täytti 19 se, annoin lahjaksi mitalien kaveriksi Etelä-Koreasta tulleen 24 karaatin kullalla päällystetyn, alusta loppuun käsintehdyn kirjeveitsen. Sielläpäin panostavat palkintoihin. :)

Näiden tapahtumien jälkeen jatkoin ansaitulle päivälliselle porukoiden kanssa ja sitä seurasi sitten reissu yo-teatterille, jossa oli luvassa Jantunen-elokuvan ensi-ilta. Hupaisaa kyllä, liekö sitten myöhempi ajankohta vai alkoholipitoisempi luonne Pimeää vasten -ensi-illan arvokkuuden sijaan taustalla, ehkä molemmat mutta paikalla oli enemmän Pimeää vasten -elokuvan tekijätiimiä kuin itse elokuvan ensi-illassa Niagarassa. Mutta ei kait siinä. :)

Sitä ei voinut arvostaa hirveästi sikäli, että on tosi tyhmää tehdä lyhärinä elokuvan ensimmäinen näytös, jos minulta kysytään. Varsinkin kun sitä ei ole tarkoitettu promokäyttöön. Mutta, kyllä siitä ihan jämpti ja toimiva juttu sellaisenaan oli saatu kasaan. DVD:kin oli jaossa jo ensi-illassa, which is an achievement worth mentioning. Juttelin leffan esityksen jälkeen koko illan Patsen kanssa ja oli mukavaa.

Nyt kun kello on 4:40 niin vielä menee änäriä kapteeni Maunicin kanssa. :)

Kauniita unia!

show me love

2006-11-23T01:02:40Z

10 ensimmäistä:

Ensimmäinen paras ystävä: varsinaisesti sellaiseksi yhdeksi tunnistettava Olli tai Janzu. Pidempiaikaisista Janzu.
Ensimmäinen nettinimi: Uskokaa tai älkää, se oli Arttu Haglund! Antti (malin_ @ irc-galleria) sanoi että Pelit-BBS:ssä käytetään oikeita nimiä myös LORD:ssa. Pian se vaihtui James Bondiksi (edelleen, uskokaa tai älkää), mutta kolmas oli siitä ehkä kuukauden päästä jo sitten Luke Skywalker joka muovautui muotoon ->LUKE<-, jonka puolestaan lopulta irc-formaattiin muutin sitten _LUKE_:ksi. ->LUKE<- -muoto vakiintui muistaakseni syksyllä 1998, joulukuussa 1998 ensimmäisen kerran otin yhteyden IRCnetiin.
Ensimmäinen suudelma: Minna ja 2002.
Ensimmäinen lemmikki: No such thing, jos eläimistä puhutaan. Sisko on ollut vuodesta '86.
Ensimmäinen lävistys: Ei ole, ei tule.
Ensimmäinen ihastus: Tosi hankala. Johanna on ensimmäinen jota olen kosinut, mutta se oli joskus kuusivuotiaana, eikä kyse ollut muistaakseni ihastuksesta. Sain pakit. Mutta ihastus... Pilvi tai Eveliina, luulisin. Ihania nimiä. :)
Ensimmäinen lempimusiikki: Humhum. Nalle Puh -teema ehkäpä. Nils Holgersoniakin tuli kovasti lauleltua. Maija Mehiläinen. Jotain tällaista. :)
Ensimmäinen auto: En pysty muistamaan. Autot eivät kuitenkaan ole kiinnostaneet sen jälkeen kun ajoin ne loppuun joskus viiden-kuuden vanhana tjsp. Silloin osasin luetella merkkejä kun ne ajoivat ohi kadulla, nykyään osaan kommentoida autoja niiden värillä. Kävin autokoulun, kirjallinen meni läpi toisella ja inssi kolmannella. Pelkään autolla ajamista.
Ensimmäinen rakkaus: Erinomainen kysymys. Sitä olen miettinyt.
Ensimmäinen pehmoeläin: Nalle. Se on tuossa vieressä, käden ulottuvilla nytkin. :)

9 viimeisintä:

Viimeisin tupakka: Kaktus"tupakka"purkkaa tuli ostettua Aville synttärilahjaksi mutta sitäkään ei tullut itse maistettua.
Viimeisin alkoholijuoma: Jaa-a, en kyllä muista. Siitä on aikaa.
Viimeisin autoajelu: Isukin ja äiteen kyydissä tuosta roskiksen luota tuohon kaupan pihaan. Olisi mennyt nopeammin kävellen. Nauratti.
Viimeisin suudelma: Sweetti, ja siitä on jo ikuisuus! Eli... 19 päivää.
Viimeisin nähty elokuva: Wild at Heart perjantaina siitä Essin kanssa tekemämme elokuva-analyysin yhteydessä.
Viimeisin puhelinsoitto: Essille eilen.
Viimeisin soitettu cd: Siitä on ikuisuus, mp3-pohjaisesti menemma tätä nykyä. Mulla ei ole yhtään omaa cd:tä Treella edes. Paitsi Star Wreck: In the Pirkinningin soundtrack jonka Energian poppoo tuputti välttämättä taskuun.
Viimeisin vaahtokylpy: Ei pienintäkää muistikuvaa. Olis kyllä tervetullut juttu.

8 oletko koskaan -juttua:

Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? Enpä varsinaisesti.
Oletko koskaan ollut pidätettynä? Njet.
Oletko koskaan uinut alastomana? Now what kind of a stupid question is this? Viimeksi elokuussa. "Oletko koskaan esiintynyt lyhytelokuvassa alasti?" olisi parempi. Vastaus siihenkin olisi myöntävä.
Oletko koskaan ollut TV:ssä? Juu. Tulee mieleen Ismon kesäohjelma Summeriin tekemä insertti, jossa olin Ismon ja Oskun kanssa puhumassa amatöörielokuvista. Mun haastattelusta tosin oli leikattu vain yksi kommentti mukaan ohjelmaan. En tainnut puhua kovin fiksuja. Paitsi siinä kommentissa hehkutin sitä, kuinka tärkeää ryhmätyö on. Ja onhan se. :)
Oletko koskaan suudellut jotakuta ja katunut sitä? Valitettavasti joudun vastaamaan tähän kyllä. Mutta se on hyvin, hyvin harvoin niin päin!
Oletko koskaan nähnyt eroottista unta jostain tuntemastasi tyypistä? Sure thing!
Oletko koskaan lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä? En, mutta tilaan ensi yöksi tällaisen unen.
Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa? Jo vain. 1995-2003, sitten tuli intti joka rikkoi kaiken. Loppuvuodesta 2004 lähtien sitten tätä.

7. uraa, joita olet harkinnut:

Jopas montaa kysytään.

1. Tietokonepeliohjelmoija
2. Elokuvantekijä
3. Ala-asteen luokanopettaja
4. Kirjailija tjsp
5. Filosofi (not really)
6. Tässä vaiheessa alkaa mennä vähän arpomiseksi jo.

6 asiaa, jotka olet tehnyt tänään:

1. Irkannut
2. Pyöräillyt \o/ Lumi ja loskakin sulivat pois. Vihdoin liikuntaa. Housut meni kyllä roiskeista ihan kuralle, mutta Who delivers (suom. välittää).
3. Ostanut 40 eurolla dvd:itä (Band of Brothers -boksi ja Dog Day Afternoon)
4. Nukkunut 13h <3
5. Saanut tiedon palkan summasta, jonka saan jo tehdystä työstä noin viikon kuluttua. Olin summaan ihan tyytyväinen.
6. Näyttänyt Essille kirjastosta löytämääni Complete Lynch -kirjaa, joka on mielenkiintoinen. Kun jostain löytäisi aikaa sen lukemiseen. Miten voin löytää, kun en löydä aikaa edes leffojen katselemiseen? Tällä hetkellä on 12 dvd:tä iskemättömänä, muoveissa hyllyssä.

5 ihmistä, joille voit kertoa kaiken:

Ihan kaikkea en kerro kuin harvalle. Mutta tässä nyt jotain listaa.

1. Paula
2. d, yllättävää sinänsä
3. sweetti
4. Essikin alkaa olla kova sana
5. Tassu

4 parasta leffaa (ei järjestyksessä):
1. Mulholland Drive
2. Memento
3. Lost Highway
4. vaikkapa A Clockwork Orange

4 Valintaa:

1. Kuuma vai kylmä: Kylmä
2. Suklaa vai vanilja: Suklaa
3. musta vai valkoinen: Musta
4. suora vai kihara: Kihara

3 Tautia jotka olisit jättänyt sairastamatta:

En kadu sairauksiani. :)

Mjeh. Huomiseksi pitäisi tehdä ruotsiksi leffa-arvostelu ja kello on nyt 3:02. Koulua olisi kympiltä. Hyvähyvä.

could be

2006-11-21T01:14:02Z

Ehkä tämä jopa toimii. Sain tehtyä Tanssifestarit-projektin loppuraportin tänään. :)

Jipii!

Niin, ja tänään olen varsinaisesti löytänyt Air-nimisen bändin! Olin aiemmin kuullut sen Playground Love -biisin ja pari muuta Virgin Suicides -leffan yhteydessä back in the day mutta vasta tänään tutustuin tarkemmin ja pidin kuulemastani! Kuuntelin myös PMMP:n uutta levyä, mutta vastoin muutaman muun mielipidettä ainakin ensimmäisen kuuntelun jälkeen se ei synnyttänyt sellaisia instant-klassikoita kuin aiemmalta löytyy. "Taiteilia" nousi lemppariksi. Siitä ennustan lähitulevaisuudessa melko soitettavaksi tulevaa biisiä. Että eivätköhän ne sen saa pilattua, immeiset. :)

Tykkäsin eritoten "pakko nuolla" -sanoituksesta, koska samastun siihen helposti. Onhan jo monta vuotta yksi vakiosanonnoistani ollut "Mitään ei ole pakko tehdä, paitsi... nuolla."

Nukuin viime yönä klo 07:00-16:30, että sellainen unirytmi. Huomenna alkaisi koulu klo 10:00, yritän nyt saada unen päästä kiinni ja herätä ajoissa. Faktatuotantokurssin varsinainen homma aloitetaan, joskin motivaatio siihen on alhaalla, koska Akuutti-makasiiniohjelmasta, jolle siis toteutamme yhden kokonaisen jakson, kuului sellaista infoa että eivätpä kyllä tule esittämään jaksoa telkasta, toisin kuin kurssin alkuvaiheessa mainostettiin. Sellaistapa se.

Over and out.

tehtävää kerrakseen

2006-11-20T03:53:27Z

Kello on puoli kuusi. Elokuvahistorian luento alkaisi klo 9:15. Heh heh. Olen ollut pois sieltä varmaan viimeiset kolme-neljä kertaa. Ja aiemminkin. Ja se opettaja siellä, se latelee kalvohelvetissään ainoastaan leffojen ja tekijöiden nimiä ja vuosilukuja. Pitäisikö luennolla sitten olla aktiivinen ja bongata opetuksesta asiat omiin muistiinpanoihinsa? Paha sanoa, koska luennoitsijan puheessa tulee vaan ylisanoja milloin mistäkin historian suurnimestä. En tarkoita väheksyä näitä nimiä (vaikka kaikkien kehumisessa ei olekaan mitään tolkkua) mutta "hei pliis". Tietenkin tämän lisäksi on sitten se, että olen omaa hölmöyttäni jättänyt näitä maanantain aamutunteja väliin. Tämä ei ennusta kovin hyvää tulevaisuutta kurssin jatkoa (ja arvosanaa) ajatellen.

Kyseessä oleva yleisen elokuvahistorian kurssi on vapaaehtoinen, mutta haluaisin silti siitä merkinnät. Mutta miten käy tentissä, jossa on luvassa esseekysymyksiä? En tunne yleistä elokuvahistoriaa oikeasti ollenkaan. En osaa kertoa neorealismin oleellisimmista tekijöistä tai saksalaisen elokuvan merkittävimmistä kehityskulminaatiopisteistä tai mistään mitään. Pitäisi varmaan lukea joku selkokielinen opus aiheesta tenttiin ja toivoa pärjäävänsä sillä. Mutta mistähän sen sitten löytäisi. No, uskon silti että sellaisesta enemmän oppii kuin tuolla luennolla istumalla. Se tosin täytyy sanoa, että Niagaran penkit ovat harvinaisen mukavia ja monet leffat on vaikuttaneet kivoilta. Mutta silloin kun ovat, niin niitä haluaisi usein näytettävän pidempäänkin kuin sen 10-15min jonka luennoitsija kahviaan hörppii. Ja vaihtoehto on tosiaan se, että skippaan koko kurssin. Se olisi sääli sikälikin, kun opiskelutoverit ovat ahkerasti ruksailleet puolestani läsnäolomerkintöjä poissaolopäiviltäni. Pitää nyt katsoa mitä tapahtuu.

Koska muutenkin olen laiminlyönyt opiskeluja tänä syksynä (suureksi osaksi saattaakseni valmiiksi elokuvani Pimeää vasten) päätin listata tähän kaikki rästissä olevat tehtäväni ja raapustella uutta merkintää saatuani jotain näistä pois päiväjärjestyksestä - jotta siis saisin. Ehkäpä tämä toimii motivaatioruiskeena.

- Pimeää vasten -loppuraportti
- Tanssifestarit-loppuraportti
- In the Blink of an Eye -referaatti
- Mummo-loppuraportti / apua hemapalta?
- ruotsin tehtävät (leffa-arvostelu, valmistautuminen)
- Faktatuotannon luentopäiväkirjat (hmm, 3kpl?)

Portfolion sain lopulta tänä yönä valmiiksi väännettyä, eli se on nyt pois alta! Huh. Löytyypi täältä: http://luuk.kapsi.fi/

Wild at Heartin analyysi esiteltiin perjantaina Essin kanssa. Oli jees. Käytiin sen jälkeen kahvilla ja juteltiin, se oli kivuutta. Irkissä meni myös mukavasti illalla toisen aiheen tiimoilta, joka oli painanut mieltä ikävästi aiemmassa vaiheessa päivää... :) Viikonloppu hujahti Trella melko hiljaisissa merkeissä. Sainpa univelkaa vähän pois. Tosin nyt taas valvon... hohhoijaa. ;)

rakkauden kolmiyhteys

2006-11-17T13:26:13Z

Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaudella on kolme tasoa.

1) henkinen rakkaus
Tämä on sielullista, syvää tunnetta, yhteenkuuluvaisuutta, synkkausta, mutkattomuutta, läheisyyttä, luonnollisuutta, puhtaan yhdessäolon tunteen ihanuutta ja ihannoimista.

2) fyysinen rakkaus
Tämä liittyy lähinnä fyysiseen läheisyyteen, rakasteluun/seksiin, makuihin, hajuihin, kosketukseen. Tavalla tai toisella usein myös ulkonäköön.

3) reaalinen rakkaus
Tämä tarkoittaa seurustelusuhteen *seurustelua*, suhteen "virallistamista", käytännön asioita, arkea ja tavallisuutta.

Täydellinen parisuhde vaatii nämä kaikki. Mutta, ja tämä on minusta tärkeää huomata, lauseen "minä rakastan sinua" oikeutukseen riittää näistä yksikin.

Against the Dark

2006-11-11T04:06:33Z

Onpahan haipakkaa.

Kello tulee tässä kuusi ja Premiere lähti vähän aikaa sitten rendaamaan lopullista värimäärittelyversiota. Tein joitain pieniä muutoksia Tonin tekemään versioon, suureksi osaksi pakon edestä - otin mallia Tonin versiosta vaan, koska minusta Quicktime MOV -tiedosto joka sillä oli käytössä oli laadultaan heikompi kuin alkuperäismateriaali. Tein samat värimäärittelyt originaalimatskulle ja nyt toivon että laatu on mahdollisimman hyvä. En ole käyttänyt välissä yhtään aikaa tilapäisrendailuihin eli en tiedä vielä millainen taso on. Peukkuja pystyyn vaan.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan valmis dvd piti palauttaa Niagaraan perjantaina 16:30 mennessä. Sain kuin sainkin dvd:n valmiiksi niin että ehdin 15:50 lähtevään bussiin ja sillä ajoissa teatteriin, mutta silloinen dvd oli täysi susi, jostain syystä alkutekstit bugasivat ja värit oli ihan päin helvettiä. Onneksi testasin levyn omalla dvd-soittimella ennen lähtöä. Kun esitin asian Niagarassa, sanoivat että työpäivä kun loppuu 16:30 niin ei loppuillan aikana kukaan sitä ehdi katsoa. Eli helpompi on tuoda vaan suoraan lopullinen ensi-iltaan huomenna. Ensi-illan kutsuissa ilmoitettu aloitusajankohta on 15:30, mutta vasta 15:15 loppuu teatterin edellinen esitys ja pääsen koneenkäyttäjän kanssa tsekkailemaan tasoja. Sovittiin että ovet saliin pidetään lukittuna kunnes saadaan tasot kuntoon. Leffan kesto on 22min, lisäksi on parit puheet (hrrm, pitäisi varmaan keksiä jotain sanottavaakin tässä jossain välissä) ja työryhmän esittely plus viisiminuuttinen making of -tunnelmointi, esimakua tulevasta dokumentista. No, tunti kun on aikaa niin eiköhän siitä ole vähän varaa alusta joustaa.

Energiaan palautin tänään dokkarit, olivat tyytyväisiä. Huhhuh, onpahan sekin urakka ohi. Epäilen että tämän viikonlopun myötä tahti rauhoittuu aika tavalla. Ja se on tosi jees, koska olen joutunut parin viime viikon aikana olemaan koulusta pois aika paljon jotta olen ehtinyt saada kaikki tarvittavat asiat tehtyä.

Mjoo. Tässä välissä voisi nukkua muutaman tunnin, rendaus on kohdassa 44%!

Toivottavasti saan leffan valmiiksi, dvd:n toimivaan ja ensi-iltakin menee mukavasti. :) Over and out. ->

end of film production draws near

2006-11-08T02:43:32Z

Keskiviikko on avautuva edessäni välipäivänä ennen Pimeää vastenin suurta viimeistä koitosta omalta osaltani. Torstaina (tai paremminkin torstain ja perjantain välisenä yönä, koska vasta myöhään torstaina koulun miksaamo on käytettävissämme) on tarkoitus saattaa Jussin kanssa äänet lopulliseen muotoonsa ja tehdä leffan finaalimiksaus. Ensi-ilta on lauantaina klo 15:30-16:30 Tampereen elokuvateatteri Niagarassa. Kaikki tämän lukevat ovat tervetulleita paikalle.

Aikaa ei kuitenkaan ole lauantaihin asti, sillä teatterissa oltiin vihaisia, kun tuotantoassarimme Emilia soitteli sinnepäin ja ilmoitteli että valmiin leffan esityskopio saadaan toimitettua Niagaraan vasta perjantaina iltapäivällä. Kiirettä heillä muutenkin kuulemma. Mutta niin, kun torstaina vasta päästään aloittamaan miksaus niin Niagaran toive saada kopio teatterin äänentasosäätöjä varten käyttöön alkuviikosta oli vähän ongelmallinen. :)

Toisella rintamalla kuvaaja-Toni hinkkaa värejä. Tuskien taival on ollut viisigigaisen Quicktime MOV -tiedoston siirtäminenkin Tonille (joka on työharjoittelussa Hesassa ja tekee värimäärittelyn siellä), siitä tuli sitä siinä vaiheessa kun käytännössä kävi ilmi (yllätykseksi atk-tuelle ja verkon ylläpidollekin, hohhoh) että koulun Citrix-palvelu ei taivu yli neligigaisten tiedostojen siirtoon. Vasta tänään keskiviikkona pääsee siis värimäärittely alkamaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Joka tapauksessa deadline on molemmilla tahoilla perjantaiaamu. Minulta jää elokuva-analyysin tunti väliin, koska kun ääni on valmis, lähden kotiin tekemään esityskopio-dvd:tä. 16:30 Niagaran toimisto sulkee ovensa, siihen mennessä esityskopio on oltava heillä. Näin homma etenee.

Kutsuvieraita on ilmoittautunut paikalle harmillisen vähän, ja moni on ilmoittanut myös ettei paikalle pääse - työryhmää myöten! Esimerkiksi kukaan kuvasta vastuussa olleista ei ole tulossa, kuvaaja, valaisija ja valoassistentti skippaavat kaikki tilaisuuden, kuka mistäkin syystä. No, muu on lopulta samantekevää, pääasia on että elokuva valmistuu ja että siellä on joitakin tuttuja kasvoja joiden kanssa saan valmistumista juhlia. :)

Ajatella, pari hassua päivää enää ja sitten se on siinä. Ja itse asiassa tilanne on hassu siinäkin mielessä, että useampaan viikkoon en enää itse ole ollut varsinaisesti tekemisissä leffan kanssa, jos jättää pois sen kun viikko sitten listasin pari sivua ohjeita Jussille äänisuunnitteluun - osa niistä vielä jonkunmoista työnsarkaa edellyttäviä. Sanoi jotain ehtineensä hommailla jo, toivottavasti ei tosiaan kaikkea ole torstaille jättänyt. Vähän kiirus tulloo muutoinkin. ;)

Mitä ihmissuhteisiin tulee, olen nyttemmin onnistunut keskittämään huomioni oleelliseen paremmin kuin ennen. Oleellisen sisäistäminen - yksi lempiteemoistani - on tullut minua lähelle, ja se on kivaa. Jos ajatellaan että päähenkilön muutos on edellytys sille, että olennainen sisäistetään, niin Pimeää vasten on tavallaan poikkeus tässä, mutta kuitenkaan toisaalta ei. No, miten se sitten on mukana, kehotetaanko olennaisuuden sanomaa sitten nimenomaan päähenkilön, joka sen on jo sisäistänyt, toimesta katsojille? Ehkäpä niin!

Kello kahtakymmentä vaille viisi, taidan jättää huomispäivän koulussa väliin ja nukkua pitkään. Kolmelta pitää kuitenkin mennä ruotsintunnille kun skippasin sen viime viikolla... samasta syystä kuin nyt tuon koulupäivän. ;) Tämä viikko on monella tapaa huipentuma viime viikkojen tosi tiiviin rytmin suhteen - tuotantoyhtiö Energialle leikkaamani kaksi dokumenttia (17' ja 36') luovutan eteenpäin perjantaina.

P.S. Musiikkivalinnalle on tällä kertaa ihan syynsä, katsoimme tänään Essin kanssa Wild at Heartin (jonka analysoimme ensi viikon perjantaina, linkitän valmiin analyysin tänne sitten jos jotakuta kiinnostaa). Taisi olla nyt neljäs kerta kun näin elokuvan. Se on kyllä aivan mahtava.

"This is a snakeskin jacket. And for me it's a symbol of my individuality and my belief in personal freedom."
"The whole world's wild at heart and weird on top."
"Bobby Peru. Like the country."

<3

yötä

2006-11-04T01:01:56Z

Kun kello tulee kymmentä vaille kolme yöllä, on muutama vaihtoehto. Voisi painua pehkuihin, voisi leikata dokkaria jonka deadline on pirun lähellä tai kirjoittaa livejournaliin. No, tämä nyt on höpinää, vaihtoehtojahan on rajattomasti, voisin yhtä hyvin syöksyä ulos tekemään lumienkeleitä. Valitsin kaikesta huolimatta nyt yhden helpoista.

Huomenna näen tyttöä parin viikon tauon jälkeen, vaan iskeytyi irkkiin yhdeltä valittamaan sekaisesta mahasta, että saattaa lähteä kenties jo suunniteltua aiemmalla bussilla huspois. Niin. Tutkimuksissahan selvisi, että kyse ei ole keliakiasta, mutta jotain samaa vastaavaa pirulaista siinä on. Siis saatana, julistan sodan vatsanväänteitä vastaan, ei ole montaa niin ikävää juttua kuin se ettei voi SYÖDÄ hyvää jos haluaa. Syöminen on nimittäin niin hieno juttu.

Aiempaa nykyään hieman kasvaneempaan hius"tyyliini" syyksi voisi muotoilla sen, että piisaapi mualimassa kaljuja, jotka maksaisivat maltaita karvakkaasta päälaesta, joten enpä itse pelleile liian usein saksien kanssa leikkauspöydän ulkopuolella, kun kerran mahiksia hiuksiin on. Yhtälailla katson aiheelliseksi että koska tuollainen ruokavamma voi yhtä hyvin iskeä vasta myöhemmällä iällä, on hyvä pitää se mielessä ja nyt kun itse vielä voi syödä mitä lystää, myös tekee niin. Noh, vähän sama kaikessa, periaatteessa, tuohan juontaa lopulta juurensa siihen, että "eläkää vielä kun voitte, ettette vanhana joudu katumaan".

Pimeää vasten @ IMDB already: http://akas.imdb.com/title/tt0891340/

Selvisi myös että uB:n kaveri on #thex-files -kanavan Lazzen lapsuudenystävä. Pientä on mittakaavailu täälläpäin. Niin ja tämän uB:n kaverin parempi puolisko ahvena puolestaan tuntee hemapan meidän koulusta ja... kaikenlaista. It all comes to me now.

Kello kolme! Ny si unta palloon. Anjuli, kerro seuraavaksi jotain ihmisistä joista tykkäät? :)

luv

2006-11-02T00:41:24Z

Tänään olen enimmäkseen katsonut ikkunasta ulos suu auki.

Lunta satoi niin että tiistaiaamuna kun Treen keskustassa maa oli täysin kuiva, keskiviikkoaamuna lunta oli polveen ja asunnon ovea ei meinannut saada auki, eikä sen jälkeen kiinni. En muista tällaista ensilumea ennen nähneeni.

Tajusin, että en ole lukenut pitkään aikaan ollenkaan täällä kavereiksi nimitettyjen päiväkirjoja. Tuo aloitusvirke on nyt Jullelta. Jos luet mun merkintöjä, niin kommentoi tätä ihmeessä. Sanna, luetko sinä vielä? Anjuli? Tai Osku, entä Mari? Muita mulla ei täällä olekaan, liekö ulkopuolisiakin sitten ihan? Olen aina ajatellut että tämä on lähinnä mun oma päiväkirja ja ettei kukaan tätä lue. Valaiskaa mua jos olen väärässä. :)

Koulun serveriltä ei jostain syystä onnistu 5GB tiedoston lataus. Pimeää vasten on sen kokoinen ja se pitäisi nyt HETI saada latautumaan, koska kuvaaja-Tonin, joka on työharjoittelussa Hesassa, pitäisi jo saada matsku värimäärittelyä varten. Ensi-iltaan on enää kuitenkin vain reilu viikko. Äänen kanssa ollaan pelailtu nyt ja Jussi sanoi että haluaa tehdä loppumiksauksen viimeistään ensi viikonloppuna. Maanantaina sain luvan omin toimin katsoa äänileikattua leffaa läpi. Jussin mielestä oltiin jo aika lähellä loppumiksausta, mutta pienellä käsialalla sain puolitoista A5:sta korjausehdotuksia kasaan. Jussi ei ole vielä kommentoinut niitä, toivottavasti ei suuttunut. :)

Huomautukset olivat tällaisia:
Firman konttori:
- Mystisen koneen ääni oli yhä äänimaailmassa. Sinne se tulostin tjsp.
- Menetkö takuuseen -repla taitaa olla väärästä otosta, samoin seuraava. Haluan kuulla vertailukohdan hunttimatskusta.

'bout that luv, then.

Olen tunnustanut rakkauteni eräälle tytölle jo muutamaan otteeseen, vaan en tiedä tuleeko meistä yhtään, yhtään mitään. Ystävyyttä haluaapi hän. Ja minä olen ollut ajoittain ahdistunut ja näyttänyt sairaalloisen omistushaluisia/mustasukkaisia/jotainmuita piirteitä. Irkissä kanssakäyminen ei ole mitenkään poikkeavan antoisaa, mutta IRL se on ihan täydellistä. Kun kaupunki on kuitenkin eri, olemme tavanneet toisiamme syvälle silmiin katsellen vasta kahdesti. Olen koetellut itseäni muutamin eri tavoin ja kaikesta päätellen saanut havaita, että tunteeni ovat todellisia.

Kyse on hullusta intohimoisesta rakastumisesta, enkä tiedä olisiko meidän väliselle ihmissuhteelle käytännössä mitään sijaa, tai tulisiko meistä arjen sankareina yhtään mitään. Mutta käytännön asioiden ajatteleminen ei ole missään vaiheessa tuntunut oleelliselta, jostain syystä. Tunteiden vahvuudesta kertoo sekin, että vaikka mielessä olisi millaiset asiat myllertäneet, koskaan aiemmin ulkopuoliset ihmiset eivät ole niitä pystyneet bongaamaan. Sen sijaan parikin kertaa tunne on ollut niin kokonaisvaltainen, että ihmiset ovat tulleet kyselemään minulta koulussa, että hei, onko kaikki kunnossa. Tosi hämärää.

Rakkauden todelliseen luonteeseen ja sen ymmärtämiseen tämä kokemus on antanut minulle valtavasti kauttaaltaan uusia näköaloja ja riippumatta siitä, miten tässä käy, olen tuolle tyttöselle loputtoman kiitollinen kaikista elämyksistä, joista olen hänen kauttaan ja kanssaan saanut nauttia.

Jep.

Kun olin viikonloppuna Hesassa, saatiin Paulan kanssa Cafe Javassa idea uudesta elokuvasta. Tiesin samantien että siitä tulee leffa, jonka tulen toteuttamaan kesällä/syksyllä 2007 koulun projektina, peräti opetussuunnitelmaan kuuluvana: 3min leffa 16mm filmille. Idea on varsin mielenkiintoinen. Olen kertonut siitä parille henkilölle ja reaktio on ollut "Eihän tätä voi toteuttaa." Pah! Voin sanoa sen verran, että voi, vaikka en tiedäkään että miten. Ja että leffassa on yksi näyttelijä ja se tapahtuu kokonaisuudessaan yhdessä paikassa. Ja että siitä voi tulla aika hyvä.

Ongelmaksi voi muodostua se, että koulun 3min leffaprojektit on tarkoitus käsikirjoittaa Fiktion käsikirjoitus I -kurssilla kevään aikana ja ideahan, niin kuin on tyypillistä minulle nykyään, ei ole kovinkaan käsikirjoituksellinen, vaan enempi juuri elokuvallinen. Niin kuin kolmeminuuttiselta sopii toivoakin, monessa mielessä! Toinen on se, että jos se tehdään käsiskurssilla, miten koulu suhtautuu siihen että leffalla olisi toinen käsikirjoittaja, Paula, koulun ulkopuolinen taho? Saa nähdä! Nyt on niin paljon projekteja, että en ehdi viedä juttua yhtään eteenpäin. Tällä hetkellä tiedän vain että idea on hyvä ja haluan sen tehdä.

Kauniita uneja.

foxy days

2006-10-22T00:48:10Z

Niin, unohtui mainita, Kettupäiviltä tuli postia.

"Saimme Kettukilpailua varten 364 ilmoittautumista. Tarjotuista töistä valitsimme ohjelmistoomme 148 elokuvaa. Pahoittelemme, että elokuvasi PIMEÄÄ VASTEN ei tullut valituksi. Toivomme kuitenkin, että saamme nähdä töitäsi myös tulevina vuosina."

Pian on aamu oli viime vuonna. Sanookohan kolmas kerta toden vuoden päästä? Millähän leffalla silloin osallistun? Tällä hetkellä kiehtoisi kovasti tehdä Koululeffasta (jonka jätin kesken kun aloin kehitellä Pimeää vastenia eteenpäin alkukeväästä) seuraava leffa, mutta ongelma on siinä että opetussuunnitelman mukaisesti edetessä kesän/syksyn 2007 projektiksi osuisi "kolmeminuuttinen" filkkajuttu. Koululeffa on Pimeää vastenin tavoin varmaankin parikymmenminuuttinen pätkä. Mutta käsiksessä (jota on kasassa vasta yksittäisten kohtausten muodossa, loput leffasta materialisoitumattomina ideoina päässäni) on twistiä ja hauskat henkilöhahmot. Ans kattoo ny.

Kettupäivien lomakkeessa on kohta jonka voi ruksia, mikäli haluaa että elokuva lähetetään myös Tampereen filmifestivaalien 2007 esikarsintaan. Jätin kohdan tietty ruksimatta, koska Kettupäiville lähetettiin aikataulun takia keskeneräinen työkopio. Äänen ja musiikin kannalta versio oli tosi raaka. Filkkareille haluan lähettää valmiin elokuvan. Ehkäpä siellä ollaan eri mieltä, vaikka Kettupäivät jonkinmoinen ponnahduslauta sinne onkin.

NYT sitä unta. :)

extraordinary machine

2006-10-22T00:00:07Z

If there was a better way to go then it would find me.

Se on hyvin sanottu. Ja noudattaa kivaa ajattelutapaa.

Jyväskylä on Tiehallinnon välimatkapalvelun mukaan 149 kilometrin päässä Tampereelta. Jos hengailu on kovastipaljon toivottu juttu ja hengailun osapuolet ovat tällaisen matkan päässä toisistaan, miten hengailu on mahdollista? Jos puhelimitse, niin tekstiviestiliittymä käy kalliiksi. Mutta.

Parin viime päivän ajan olemme puuhailleet korven kanssa Pimeää vasten -leffan julistetta ja voi pojat, siitä on tulossa tyylikäs. Torstaina pääsin kuulemaan äänileikkauksen ensimmäisen version. Paljon vielä puuttui - lähinnä dialogileikkaus oli kohdillaan. Joskin edelleen homman nimi oli se että irto-otoista tuodut ja synkatut repliikit olivat äänenpainoiltaan monin paikoin tyystin erilaisia kuin itse ottojen replat. Tämä oli ensisijaisen tärkeää, siksipä komensin Jussin kaivamaan samantien alkuperäiset otot. Onni onnettomuudessa, kuvaustilanteessa ääniraitaa luonnollisesti vaivannut pieni taustakohina (varsinkin kuvassa, jossa kamera oli ripustettu ylösalaisin ja filmlookia tuova red rock micro -adapteri piti mekkalaa) ei yhdessäkään otossa ollut ratkaiseva tekijä ja aina kun repliikki piti kaivaa alkuperäismateriaalista, se oli käyttistä.

Tämän viikon oli tarkoitus olla lomaa koulusta, mutta katin kontit, kyseessä on "opettajien loma" ja kun meillä alkoi juuri koulun ulkopuolisten opettajien vetämä kurssi, sitä vedetään myös tällä viikolla. Muu puuhastelu on pyörinyt enimmäkseen Star Wreck -dokumentin ympärillä, toteutan In the Pirkinning -elokuvan tulevalle, visuaalisesti parannellulle ja kauppojen hyllyille päätyvälle Imperial Edition -dvd-julkaisulle kaksi dokumenttia Tuotantoyhtiö Energian tilaamina.

Päädyin lopulta siihen yhteisöön, johon moni on jo parin vuoden ajan ollut kirjautuneena; Last.fm. Minähän en winpamppia käytä, eli odottelin käytännössä sitä että homma toimisi oman soittimeni, XMplayn kanssa. On oleellista, että myös modit pyörivät. Onko? On. Tämänhetkinen listaus paljastaa, että reediä (lähes kaikki biisit formaatissa .xm) olen kuunnellut puolet enemmän kuin kaikkea muuta. No, se johtui siitä, että sain tänään kuulla, että suosikkisceneartistini reed on tänä syksynä lopettanut skenemusisointinsa. Samalla oli uudehkolla(?) sivustollaan julkaissut yli 50 kappaletta joita en ollut aiemmin kuullut. No, nyt olen!

Pimeää vasten -elokuvan nettisivut ovat myös hiljalleen valmistumassa. Pyrin panostamaan sisältöön.

Noniin, nyt on tunnin soinut Fiona Applen biisi. Tässä vaiheessa alkaa riittää. Kauniita unituksia. :)

Touched by an Angel

2006-10-11T16:37:26Z

Vietin viime viikonlopun Jyväskylässä ja siellä sain kokea enkelin kosketuksen. Voitte heti kättelyssä eliminoida lauseen ällöpateettisen kristillisen kontekstin mutta säilyttää sen arvokkuuden, merkityksellisyyden ja kauneuden.

Se, minkä piti alunperin olla visiitti tuohon kaupunkiin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen (äiti totesi että kolmen vanhana kävin siellä viimeksi) Avin tupareiden ja vanhan irkkitutun tapaamisen merkeissä, osoittautui suurimmaksi yksittäiseksi kokemukseksi, kauneimmaksi hetkeksi, jonka muistan. Sitä, jos mitä, sopii vaalia.

Tänä syksynä olen yhä enemmän ollut menossa kohti syvempää ajattelua, syvempää tuntemista, olen ylipäätään sukeltanut sisimpääni. Kaikki on huipentunut viimeisen noin viikon pituiseen ajanjaksoon jolloin on tapahtunut niin paljon asioita, että olen oppinut suhtautumisestani toisiin ihmisiin hirvittävän paljon. Niin paljon, etten kykene sisäistämään sitä kaikkea. Ehkä ajan kanssa ja joskus huomaan, mitä on turkkiin tarttunut. Vielä 23-vuotiaana ihminen voi tehdä ensimmäistä kertaa VAIKKA MITÄ, lähtökohtaisesti triviaalin ja arkisen oloista, mutta kuitenkin loppupeleissä hirmu ihanaa tai erityistä. Eipä siinä, yhtä lailla 67-vuotiaana voi kokea asioita ensimmäistä kertaa. Mutta silti, se on upeaa huomata näinkin.

Kuten eilen ääneenkin totesin, tietty merkittävyys on myös siinä, ettei asioita koe ensimmäistä kertaa vain itsessään, vaan toisen kanssa ollessaan. Ja sikäli syntyy yhteys tähän toiseen, mutta samalla myös itseensä. Kun puhutaan kahden ihmisen välisestä läheisestä kanssakäymisestä verrattuna ihmisen yksinäiseen vaellukseen, kyse ei ole missään nimessä itsestäänselvästi vastakohdista. Sen, mitä toisen kanssa tekee, voi tehdä yhdessä, mutta kumpikin samalla erikseen ja itselleen. Mutta tässä kuitenkin samalla toisen eriytyvyyteen voi toinen vaikuttaa niin halutessaan. Tai omaansa.

Väitän, että kahden kesken ensimmäistä kertaa koetut asiat ovat useimmiten hedelmällisempiä kuin yksin koetut - siksi, että ne on mahdollista kokea äärimmäisen henkilökohtaisesti SILLOIN kun toinen ihminen on itselle läheinen (eli lähellä itseä, omaa), mutta myös kollektiivisesti yhdessä, tai toinen toiselle uuden (tuntemattoman ja turvattoman) edessä voimia antaen. [Toki on myös juttuja, joiden kokemiseen *tarvitaan* tuo toinen. Jos kyseessä on jonkin asian tekeminen juuri yhdessä jonkun kanssa.]

Voisi samalla periaatteella kysyä, että onko yhä hedelmällisempää, jos ensikokijoita sitten on kolme tai enemmän? Minusta ei, koska silloin kokemus ei voi olla enää samalla tapaa henkilökohtainen kuin hyvän ystävän kera kahdestaan. Silloin kollektiivisuusaspekti kasvaa ja monitasoisuus yksityisyyden osalta hälvenee. Kahden kesken subjektiiviset tasot ovat olemassa ja kollektiivin laajuus on rajattu riittävän pieneksi.

Anjuli esitti eilen (jostain kuulemansa) jaon kolmeen ihmiskäsitteeseen: "self-preservational" (yksinäinen susi), "sexual" (kahdenkeskisiin suhteisiin painottava) ja "social" (ryhmäihminen). By all means of these three I do consider myself "sexual". Ryhmän kyseenalaisuuden jo totesin aiemmin, mutta tuo wolfie-tyyppikin vaikuttaa hämärältä, etenkin englanninkielisen nimityksen myötä: self-preservational. Se nostattaa minussa esiin tulkinnat ihmisarkuudesta. Preserve-verbinähän tarkoittaa säilömistä, suojelemista. Self-preservation on itsensä varjelemista. Ei-toivotun blokkaamista ja ignoraamista. Muilta? Totuudelta? Hmm. Niin, en siis toki halua kieltää näiltä ihmistyypeiltä suhtautumistaan ja ajatuksiaan, enemmänkin tässä tarkoitukseni on perustella sexual-kantaani.

Joka tapauksessa. Arvokasta aikaa olen saanut elää, ja hienoja kokemuksia, upeita elämyksiä on kertynyt. Kuten enkelini kanssa totesimme lopulta kaksituntisen puhelun aikana maanantai-iltana, ihana kosketus oli ennen kaikkea lupaus tulevasta. Ilmoitus, että tällaista tämä voi olla. Energiapaukku jos mikä. I'm already thrilled to see what's waiting for me. :)

Jeh. Loppuun vielä viihdyttävä pikakooste. Työnimi Aki sai lopullisen nimensä, "Pimeää vasten". Löin kuvan lukkoon ja luovutin leffan eteenpäin viime torstaina. Katsottiin Jussin (äänisuunnittelija) ja Johanneksen (säveltäjä) kanssa elokuvan lopullinen leikkaus läpi ja keskusteltiin millä tavalla musiikki ja ääni tulevat todella suhtautumaan toisiinsa elokuvan kuluessa. Puhelin soi pari viikkoa sitten; leikkaan kaksi uutta dokkaria Energialle. Ihastuin. Petyin. Petin. Rakastuin. Petyin. Dumdam. Nyt taas vappahal' ja, no, aika sekaisin vielä tuosta kaikesta. Some stuff to handle allright.

:(

2006-09-23T20:10:49Z

Miten suhtautua, kun kaverin siskon poikaystävä kuolee auto-onnettomuudessa? Kertokaa se minulle.

Miten voi lohduttaa ja sanoa että kyllä se siitä, koeta jaksaa, itke vaan paha pois, aika parantaa haavat. Mitä tehdä? Paska juttu. Eikö kaikki ole mahdollisimman väärin juuri silloin, kun on kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan syvästi ja sitten salamana kirkkaalta taivaalta iskee jumalallinen väliintulo, kohtalo, mikälie, napaten toisen pois pelistä.

Kuolemaa on ollut paljon ilmassa viime aikoina. Ei niin, että se olisi koskettanut minulle läheisiä ihmisiä, mutta juuri tuolla tavalla parin mutkan kautta. Mitä se kertoo, että tietyn välimatkan päässä olevat, läheisten läheisille läheiset ihmiset, tai sinnepäin, poistuvat ennen aikojaan? Se asettaa itsensä jotenkin turhauttavaan välikäteen. Sitä alkaa jotenkin jopa kyseenalaistaa omaa hyvinvointiaan, tai oikeutta siihen.

ruohikolla

2006-09-18T01:07:53Z

Ruohikolla on kiva olla, se on vihreää ja se kantaa riippumatta miten päin on, seisoo tai makaa. Sitten kun on koulun paras kamera ja kolme eri objektiivia ja kaiken kukkuraksi vielä kohde joka ei pistä hanttiin, niin ei voi väittää muuta kuin että huippua on. Niin, ja kirsikkatomaatteja voi vehreän kamaran päällä syödä myös.

Tasan ei käy onnenlahjat, eräällä toisella on vähemmän kivaa. Miksi on ihmisen kohdattava upeita toisia ihmisiä, mutta samalla kuitenkin sellaisia, jotka vaatimalla vaativat saada kävellä onnensa ohi? Pirulaiset.

However. Tyttö tuo, joka kamerani edessä viihtyi, vietti luonani sunnuntaisen päivän joka koostui paljolti hiljaa istumisesta. Sitä ei voi harrastaa ihan kenen tahansa kanssa! Se on upeaa. "Tehotonta", totesimme. Tein myös ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa ei-pelkästään-itselleni ja vastoin kaikkia odotuksiani se onnistui. Se, tyttö, opiskelee filosofiaa ja en toki ole varma, mutta minulle on jäänyt sellainen kuva, että olen vielä jokseenkin pysynyt kärryillä sitä sivuavissa keskusteluissamme. Käsitetason pohdiskelu pitää mielen virkeänä. Meinasin lisätä että "ja lääkärin loitolla", mutta jätin kirjoittamatta, koska omaperäisemmät ideat ja ajatukset saattavat toisinaan vaikuttaa nimenomaan hieman epämääräisiltä niitä enempi pähkäilemättömän korvaan.

"Enempi pähkäilemätön." Kaunista.

Ajattelin että huomenna ei ole koulua joten ei haittaa vaikka valvon vähän myöhempään, mutta tuo kamerahan pitää palauttaa koululle, for god's sake! Nooh, vien sen jossain välissä. Saattaa olla että viikonloppu oli kaikin puolin kiva, niin kuin se olikin, mutta what's the downside? En ole vieläkään aloittanut tanssifestari-dvd:tä, vaikka lupasin sen valmiiksi keskiviikoksi. Taidan olla hullu. Selviän tästä tilanteesta todennäköisesti vain valehtelemalla ja pyytämällä deadlinelle siirtoa tuonnemmaksi. En silti ole yhtään paniikissa asian suhteen, koska minulla oli kivaa ja se, mitä viikonlopun aikana tein, tuntui tärkeältä. Hyödyllisyys on hyve, mutta usein vastakohdaksi asetetaan hupi, ja se on väärin, koska huvista saattaa olla joskus mitä suurin hyöty - hyvinvoinnin suhteen. Sitten jaksaa taas.

Jeah. Nyt pehkuihin, ciao!